Getaway

Tässähän kävi nyt niin, että ollaan oltu jo melkein pari kuukautta Suomessa ja tää teksti on ollu täällä valmiina jo ennen kun päästiin tänne, mutta mukamas kiireen ja huonon netin takia sitä ei pystynyt ajallaan julkaisemaan ja nyt aluks sai juosta paikasta toiseen ja muuten vaan ei oo enää jaksanut, niin se on vähän unohtunut mutta tässä tää pari kuukautta sitten julkaisevaks tarkotettu teksti kuitenkin on, eli puhutaan jotakuinkin Toukokuun ensimmäisen viikon jälkeisistä tapahtumista..

Koska nopeet liikkeet on näyttäviä, niin terkkuja Thaimaasta!

Tosi nopealla aikataululla on menty nyt viimeset pari viikkoo ja nyt ehtii vähän levähtää ennen paluuta takasin Suomeen. Tuntuu tosi oudolta sanoo että me ei olla enää Australiassa. Vähän kun ei oltais oltukkaan siellä, ei ainakaan sitä melkein vuotta. Huhhuh kun aika lentää siivillä..

Bondi Beach Coastal walkilta

Bondi Beachin graffitiseinä

Palataan ajassa pari viikkoo taaksepäin, jollon oltiin vielä meidän kotona Bondi Beachilla. Saatiin Emman serkku vieraaks meille viikonlopun yli ennen kun lähettiin lyhyelle roadtripille kohti viimestä määränpäätä, Brisbanea. Viimeset viikot Sydneyssa oli tosi kurjia, kylmiä ja sateisia, mutta tottakai sillon sinä päivänä kun lähettiin, niin aurinko paisto pilvettömältä taivaalta ja oli ihanan lämmin. Just niin ettei varmasti olis tehny mieli jäädä..

Kotitie vähän tulvi Sydneyn myrskyn aikana

Maailman helpoimmaks tehty ilmanpaineenmittaustäyttö hässäkkä

Tarkotuksena oli ajella sitä rannikkoo aika nopeella aikataululla, mutta kuitenkin nähdä vähän jotain, joten ensimmäinen etappi meillä oli Coffs Harbour, missä vietettiin vaan yö ja jatkettiin seuraavana päivänä matkaa. Alunperin tarkotus oli pysähtyä Byron Bayhin yöksi, mutta todettiin ettei me sitä paikkaa ehditä näkemään päivässä, joten päätettiinkin jättää se seuraavalle vuodelle ja ajella Nimbiniin; Australian hippikylään, joka sijaitsee kirjaimellisesti keskellä ei mitään, jossa kadulla käydään kauppaa hyvinkin avoimesti.

Nimbin

Nimbin

Saatiin seuraavalle päivälle heti tapaaminen meidän auton mahdollisen ostajaehdokkaan kanssa, joka sit meni hyvin ja saatiin kumpaakin osapuolta miellyttävä hinta sovittua. Aika tuuri kävi, mutta siihen se sit loppukin; seuraavalle päivälle, eli perjantaille,oli sovittu RWC eli katsastus ja eiköhän se setä sanonu että olis sellanen reilu 600 remppa eessä ennen kun saatte leiman. Että sillälailla... Ja jottei olis yhtään stressaavammaks se homma menny, niin oltiin jo edellisenä iltana varattu lauantai aamulle lennot pois ausseista. Hienosti! Kyllä siinä ehti vähän epätoivo iskee ja hermot kiristymään että mitäs nyt tehdään, mutta loppu hyvin kaikki hyvin ja saatiin auto myytyä vähän pienemmällä hinnalla tosin, mutta hyvä diili silti meidän kannalta ottaen kaiken huomioon.

Paikka joka ei päästäny meiän autoo läpi....

Täällä me nyt sit ollaan, AirAsian lentojen jälkeen, hyvinkin lämpimässä Thaimaassa.

Koh Chang

Feels like home

Ehkä ensimmäistä kertaa tän koko matkustamisen aikana tuntuu sille, että on oikeesti se oma koti, oma arki ja että eletään ihan normaalia elämää. Sitten vähän ajan päästä herää todellisuuteen, että kohta tää loppuu ja me lähetään taas seikkailemaan vähäks aikaa ja sen jälkeen elämään sitä oikeasti entuudestaan tuttua normaalia elämää. Just kun on ehtiny tottua siihen ajatukseen kaikesta tän hetkisestä täällä.

Meidän aika täällä Sydneyssä on menny tosiaan eläen sitä niin sanottua normaalia arkee. Ollaan molemmat käyty töissä ja vapaapäivinä ollaan suunnattu rannalle. Ollaan saatu hankittua vihdoin taas salikortit ja saatu elämä siltä osin kuntoon. Kaikenlaisia vastoinkäymisiä tässä on itse kullakin matkan varrella ollut, mutta niistä on selvitty ja tullaan jatkossakin selviämään aivan varmasti. Tässä viime aikoina ollaan siis vähän lomailtu erinäisten syiden takia ja tilitkin alkaa pikkuhiljaa painua miinuksen puolelle sen takia, mutta toivotaan että asiat paranis pian ja saatais noi työhommat takasin raiteilleen.

Maisemia Juulin työmatkalta @Manly

Noo sillon ku oli viä lämmintä!!!

Kelit täällä Sydneyssä on vaihdellu viimeaikoina ihan laidasta laitaan ja välillä sitä on tullu mietittyä että olikohan ihan fiksua lähettää ne hupparit ja college housut takasin Suomeen. Eihän meillä käyny mielessä, että täälläkin tulee kylmä. Tai no kylmä, tällä hetkellä kylmin on ollu sellaset 15 astetta plussan puolella ja sillon saa kyllä villasukat jo laittaa jalkaan. Jotkut saattaa ihmetellä, että ootte Suomesta ja palelette Suomen juhannuskeleillä, mutta niin siihen lämpöön vaan tottuu.

Kyllä se on syksy nyt! hrrrrr

Muutama viikonloppu takaperin juhlittiin Emman synttäreitä ja oli kakkua ja hyvää ruokaa ja saatiin jopa vieraita ensimmäistä kertaa tänne meidän matalaan majaan. Lähdettiin myös kattelemaan Sydneyn yöelämää ensimmäistä kertaa ja kyllä tää systeemi täällä vähän ihmetyttää, kun 12 jälkeen et saa enää ostettua shotteja, lockdown tulee jo 1.30 ja baarit menee kiinni kolmelta. Sitä jotenkaan tajuamatta oltiin ehkä vähän myöhään liikkeellä, mutta kaiken kaikkiaan kiva ilta ja kiva oli nähdä vanhoja tuttuja!

Porkkana-juustokakku made by Juuli & Jussi

Emman työkavereilta saatu paras kuppikakku ikinä!

Varattiin hetki sitten myös Toukokuun lopulle lentoliput Bangkokista Helsiinkiin suunnilleen hintaan 400 euroo per naama. Jollain olis tarkotus siis päästä myös sinne Bangkokiin, ehkä jopa lomailemaan hetkeks aikaa, mutta tällä hetkellä on aikataulut ja suunnitelmat sen verran auki ettei pystytä vielä niitä varaamaan. Kaikki kun oikeestaan riippuu siitä, että miten saadaan meidän auto myytyä. Aateltiin että eiköhän ne asiat selviä sitten jossain kohtaa ja saadaan ittemme tästä maasta ajoissa pois. Haikeeltahan se tuntuu ajatella, että ei oo kun se vajaa viis viikkoo jäljellä täällä tätä niin sanottua normaalia elämää ja sitten pitää taas hypätä sinne tuntemattomaan, mutta toisaalta kiva taas päästä tekemään jotain muuta ja loppujenlopuks päästä takasin kotinurkille, toivottavasti sillon jo lämpimään Suomeen. Ajatella että alle 2 kuukautta niin ollaan jo takasin kotona!!!

Welcome to the beach!

Noniin elikkäs tosissaan aika on TAAS vähän lentäny siivillä, paljon on ehtiny tapahtua ja vähän vähemmän ollaan ehditty kirjottaan, mutta koitetaan saada teidät TAAS ajan tasalle. Kun päästiin Canberrasta takas Sydneyyn olikin Emman veljen aika seuraavana päivänä palata kohti Suomen maata ja meillä oli edessä periaatteessa ensimmäisen oman kämpän ettiminen ja ehkä jopa viimesenkin tällä reissulla. Oltiin siis hetken aikaa kodittomia, mutta onneks Jussin täti majotti meidät kotiinsa Lisarow -nimiseen lähiöön puolentoista tunnin matkan päähän Sydneyn keskustasta. Siellä saatiin rauhassa etsiä kämppää ja miettiä työhakemus asiat kuntoon.

Pearl Beach

Pearl Beach

Jokapäiväinen netin selailu tuottikin sitten tulosta tarkalleen viikon päästä siitä kun saavuttiin Sydneyyn. Muutamat nettisivut mm. Domain, Gumtree ja RentAustralia selailtiin päivittäin, lähetettiin viestejä kiinteistönvälittäjille ja omistajille, soiteltiin ja käytiin kattomassa muutamaakin kämppää. Turhautuminen oli kuin olikin jo lähellä kun muutamat hyvät kämpät meni ihan nenän edestä ja tuntui ettei me mitään löydetä, kunnes yhtenä aamuna löydettiin Gumtreestä juuri postattu ilmoitus 2 makuuhuoneen asunnosta Bondi Beachilla ja vielä ihan sopivaan hintaakin. Ei muutakun äkkiä viestiä menemään ja parin tunnin päähän saatiinkin sovittua näyttö kyseiseen kämppään. Pieni pyörähdys asunnolla ja sehän oli kuin meille tehty; 200 metriä rannasta ja muutto heti seuraavana päivänä! Pientä hetkee kauempaa ei mietintä aikaa tarvittukaan, kun tunnin päästä oltiinkin jo maksamassa takuuvuokraa ja kirjottamassa vuokrasopimusta.

Meidän koti <3

Täällä ei siis parane ruoan murustakaan jättää minnekkään, kun heti on muurahaiset ja torakat kimpussa!

Tässä sitä ollaan nyt sitten jo melkein pari kuukautta asusteltu ja ollaan oltu kyllä tosi tyytyväisiä. Kyllä me hyvä päätös tehtiin ja oli meillä vähän tuuriakin mukana, että tällänen helmi saatiin, nimittäin kuulemma tää alue on aika kallista. 700 per viikko on siis vuokra, mikä Suomessa saattaa joillekkin riittää kokonaisen kuukauden vuokran maksuun. Molemmat käydään siis myös vihdosta viimein töissä, kaikista vaikeuksista huolimatta. Olihan se aikamoista kikkailua, kun ensin piti lähetellä joka suuntaan ansioluetteloita ja cover lettereitä (esittely itsestä) ja sit piti ootella se suunnilleen viikko, että vastaako sieltä kukaan vaiko eikö ja piti myös keksiä mitenkä sen ilmasee, että se viisumi loppuu jo Toukokuun lopussa, mutta voishan sitä ehkä jopa jäädä pidemmäkskin aikaa jos vaan oikee paikka löytyy. Tämmösiä rehtejä suomalaisia kun ei oo luotu valehtelemaan, ainakaan niin paljoo.

Emma siis alotti työt heti muutaman viikon sisään muutosta pienessä barbershopissa, vajaan puolen tunnin ajomatkan päässä ja tällä hetkellä tekee vuoroja siellä, sekä kampaamossa Pohjois-Sydneyn puolella, reilun tunnin päässä Bondilta julkisilla matkustaen. Juulille parhaimmaksi tavaksi hakea töitä osottautui ottaa yhteyttä suoraan firmoihin, huolimatta siitä etsivätkö työtekijöitä vai eivät. Näin ainakin tällä kertaa löytyi työpaikka ihan parissa päivässä, ilman työhaastatteluja tai muita muodollisuuksia. Juuli työskentelee nyt siis maalausfirmassa, jossa kaikki työntekijät mukaanlukien pomo on puolalaisia ja kaikki työntekijät työskentelee niin sanotusti omilla toiminimillään eli ABN -numeroilla. Josta ei sitten sen enempää, sillä ton ABN -numeron hankkimiseen liittyy yks sun toinen asia, josta selostaessa saattais mennä loppu päivä. Sen verran voi sanoo, että huhhuh mitä touhua.. Noh jokatapauksessa.. Työmatkat täällä saattaa joskus venyä pariinkin tuntiin kun noilla busseilla ja junilla köröttelee ympäri Sydneyn lähiöitä. Täällä kun toi liikenne on sellasta, että sama reitti julkisilla kulkien saattaa aamulla kestää alle tunnin ja iltapäivällä helposti venyä lähemmäs paria tuntia. Joten kyllä väkisinkin on ihminen aika sipissä päivän päätteeks kun aamulla kello soittaa 5 ja illalla kotiin saattaa päästä vasta 7 jälkeenkin. Tuntuu muutenkin, että täällä ihmisillä työmatkat yleensä on sen tunnin verran, mutta täällä sen on jo sisäistänyt ja varmasti siellä Suomessa nopee 10 minuutin ajomatka töihin tuntuu ihan luksukselta tän jälkeen!

Kyllä tämmösiä maisemia kehtaa työmatkalla kattella!

Barbershop

Australia Day Darling Harbourissa

Uusia kokemuksia

Great Ocean Roadilta ajeltiinkin seuraavaks suoraan Melbourneen, jossa olikin tarkotuksena vaan ottaa pari päivää iisisti ja käydä näyttämässä Emman veljelle miltä se aussilan hostelli- ja yöelämä näyttää. Yöpymispaikaks valittiin 6 hengen miksattu dormihuone Habitat HQ -hostellista St. Kildasta, joka osottautukin ihan mukavaks valinnaks, jos sitä viimestä yötä ei lasketa.. Huonekaveri oli nimittäin päättäny lähtee ottaan muutaman neuvoo antavan liikaa ja palatessaan takasin piti meitä sitten pari tuntia hereillä mitä ihmeellisimmillä toilailuillaan mm. rojahtaen sängystä lattialle noin 5 minuutin välein.. Noh, sellasta se hostellielämä välillä on. Muuten hostelli oli kyllä tosi hyvällä paikalla ja yleisetkin tilat oli tosi viihtyisät ja siistit. Oli meinaan yhtenä iltana ilmaset grillisafkatkin! Täytyy kyllä myöntää, että Melbournesta ei neljässä päivässä ihan kauheesti jääny käteen, mutta tulipahan ainakin St. Kildan baarikadut tutuiks muutaman harha-askeleen jälkeen hehheh..

Niinpä sitten viimeisen yön hyvin nukkuneina edellä mainitun irlantilaisen sankarin ansiosta matka jatkui kohti Australian pikkuruista pääkaupunkia Canberraa. Canberrahan sai siis alkunsa kun isot herrat ei päässy yhteisymmärrykseen, että tehtäiskö pääkaupunki Sydneystä vai Melbournesta niin päättivät sitten rakentaa kokonaan uuden kaupungin vuorien huipulle keskelle ei mitään. Ja pakkohan sille oli uus osavaltiokin (Australian Capital Territory) keksiä ettei tuu tappelua Victorian ja New South Walesin välille. Aikamoista touhua on muuten täällä toi osavaltioiden välinen kilpailu, kun jokainen haluaa olla toinen toistaan parempi erilaisten lakien ja sääntöjen avulla.

Canberraanhan mentiin periaatteessa vaan australialaisen bändin Amity Afflictionin keikan takia, joka edustaa vähän päinvastaista musiikkigenreä kun mitä ite kuunnellaan, nimittäin metalcorea, jota taas Emman veli kuuntelee vähän enemmänkin. Odotukset keikasta oli kuitenkin aika korkeella, vaikka kumpikaan meistä ei ollu aikasemmin ollu vastaavanlaista bändiä kuuntelemassa. Ihmeeksemme saatiinkin huomata, että keikkahan oli yks parhaimmista pitkään aikaan, eikä se örinäkään kuulostanu livenä niin pahalta. Joten kyllä, nyt meilläkin soi kajareista kaiken muun musan ohella sitä örinämusiikkia. Huippua, kuinka voi kokee uusia juttuja myös tällä tavalla!

Amity Affliction @ ANU bar

Sitten pieni tietoisku tähän väliin teille, ketä kiinnostaa.. Australian valtiomuoto on siis perustuslaillinen monarkia ja valtionpäämies on kuningatar Elisabet II, tuttavallisemmin Ellu, joka on myös (meille ehkä tunnetummin) Yhdistyneen Kuningaskunnan kuningatar, jota voi käydä siis moikkaamassa siellä melkein naapurissa Lontoossa. Käytännössä kuitenkin Australiaa johtaa pääministeri Tony Abbott, jolla on aika paljon valtuuksia täällä. Australian parlamentti koostuu kolmesta osasta; kuningattaresta (kuninkaasta), senaatista (ylähuone) ja edustajainhuoneesta (alahuone) ja yleensä kenraalikuvernööri toimii kuningattaren edustajana. Senaattiin, eli ylähuoneeseen, valitaan yhdeksi kuuden vuoden kaudeksi 76 senaattoria, joista 12 jokasesta osavaltiosta ja kaksi kustakin territoriosta. Kolmen vuoden välein on vaalit ja sillon valitaan yleensä puolet senaatin porukasta. Edustajainhuoneeseen, eli alahuoneeseen, valitaan 150 edustajaa ja se puolue, kellä on eniten edustajia, muodostaa hallituksen. Helppo homma.

Parlamenttitalo Canberrassa on aikamoinen nähtävyys ja tottakai, kun pääkaupungissa viimein oltiin, niin olihan se kuuluisa talo pakko käydä kattomassa. Se pystytettiin siis keskelle Canberran kaupunkia kukkulan päälle, jotta isommat herrat voivat sieltä sitten katsella kansalaisia ja jotta kansalaiset näkee lipun alla olevan valon ja aina kun valo palaa (vaikka keskellä yötä), niin kansalaiset saa mennä kuuntelemaan parlamenttia tositoimissa. Sen suunnitteluvaiheessa järjestettiin kilpailu, jonka voittajan suunnitelma sit toteutettiin. Niinpä Parlamenttitalo valmistui 1988 ja sen rakennus kesti seitsemän vuotta ja makso jopa 1,1 BILJOONAA DOLLARIA!!!! Pikkurahoja siis. Talossa on sisällä monista eri maista tuotuja elementtejä, monien eri taiteilijoiden taideteoksia, tuhansia eri huoneita ja monia sisäpihoja. Myöskin kuultiin, että kun kello soi, niin jokaisella edustajalla on viisi minuttia aikaa ehtiä vaalihuoneeseen ennen kun ovet suljetaan. Aikoinaan oli otettu vanhin ja huonokuntosin edustaja, ja otettu aikaa kauanko papalla meni kävellä talon toiselta puolelta huoneeseen ja siitä muodostu se viisminuuttinen. Siltikin myös itse Herra Pääministerikin on jätetty ovien taakse muutamaan otteeseen myöhästymisen takia..

The house of representatives

The Senate chamber

Australian vaakuna kengurulla ja emulla varustettuna, miksi? -Kumpikaan eläimistä ei osaa peruuttaa joka kuvastaa valtion katsetta eteenpäin tulevaisuuteen.

Canberra oli kyllä oikeen kotoisan olonen kaupunki, ei liian iso eikä liian pieni. Tuli ehkä vähän mieleen sellanen Pirkkala-Tampere-Hämeenlinna -sekoitus. Mikähän sekin muka on? Niin joo ja tulipahan taas yhessä eläintarhassakin pyörähdettyä kun ei niissä oikeen oo tullu viä käytyä..

Timon?

Great Ocean Road

Roadtrip osa 7548..


Tavotteena päästä ihastelemaan Great Ocean Roadin maisemia, alotettiin meidän roadtrip ensimmäisenä päivänä kevyellä 900 kilometrillä. Päästiin melkein Melbourneen asti ja todettiin, että meidän autossa nukkumis- ja telttailuajat on nyt ohi, joten asteltiin tienvarsihotelliin nukkumaan kunnon yöunet.

Maanantai aamuna lähdettiin ajelemaan kohti Torquayta, mikä on Great Ocean Roadin virallinen alku. GOR on siis Australian suosituin, noin 200km pitkä, tosi vanha valtatie, mikä kulkee ihan rannan tuntumassa ja matkanvarrella on vaikka mitä nähtävää, pääosin rantoja ja kivimuodostelmia. Päästiin Torquayhin muutaman tunnin ajon jälkeen ja alotettiin retki syömällä kunnon lounas Front Beach Coffeessa. Eteenpäin matka jatku mutkittelevaa tietä ohi Bells Beachin, välillä pysähdellen näköalapaikoille. Bongattiin myös Split Point -majakka ja käytiin kurkkaamassa, että miltä majakka näyttää. Yhden kaupungin läpi ajaessa huomattiin kyltti Erskine Falls -vesiputouksille Great Otway National Parkissa, joten lähettiin niitä ettimään, pitäähän sitä edes yks vesiputous suomalaisen Australian lomamatkalla nähdä! Astuttiin autosta ulos niin huomattiin että ollaan keskellä sademetsää ja eukalyptuspuiden tuoksu valtas nenän. Vesiputoukset oli tosi hienot, vähän enemmän vettä luultavasti normaalisti ja aika kiipeeminenhän sieltä alhaalta oli sit takasin ylös, mutta tuli samalla jalkareeni ainakin tehtyä!

Ajeltiin Apollo Bayhin, missä tarkotuksena oli pysähtyä syömään ja löydettiinkin tosi kiva perheomistuksessa oleva burger mesta ihan rannalta! Siinä sitten samalla todettiin kellon lähestyvän kuutta ja pikkuhiljaa majapaikan etsintä olis ajankohtasta, mutta kuinkas ollakaan netistä löyty _KAKSI_ huonetta koko 200km pituisen tien varrelta ja nekin oli todella ylihinnoiteltuja! Pikkuhiljaa alko epätoivo iskemään ja hermot kiristymään, kun yöpaikka piti löytää vaikka meillä teltta mukana olikin. Lähettiin ajelemaan eteenpäin samalla kattoen jokanen majapaikka ja kaikissa kylteissä luki vaan että NO VACANCY. Saatiin siitä jo loppuvaiheessa pienessä väsymyksessä hyvät vitsit kehiteltyä, kun aurinko alko laskemaan ja jokaikinen kyltti ilmotti täyttä. Oltiin jo ajamassa Cape Otwaylle päin kattomaan se tunnettu majakka, kunnes matkan varrella jäätiin ihailemaan villejä koalia ja käännyttiin hetken ihmettelyn jälkeen takasin päätielle.

Nähtiin ensimmäinen koalakin luonnossa!

Muutama kilometri päätieltä Johanna beachille päin löydettiin pariskunnan pitämä cottage majoitus, missä oli kun olikin tilaa, mutta minimi kaks yötä. IHAN OIKEESTI! Mitä ihmiset tekee keskellä ei mitään kaks yötä? Siinä kohtaa olis tehny mieli maksaa niistä kahesta yöstä ja olla vaan se yks, mutta pappa kerto, että 3km päässä olis motelli, missä saattais olla tilaa ja vihdoin just auringonlaskun aikaan kurvattiin Otway Junction Motor Innin pihaan ja nähtiin laaman tuijottavan meitä suoraan silmiin. Olihan siellä vacancya kerrakseen, 160$ siitä joutu maksamaan mutta oli vaihtoehdot vähän vähissä sillä hetkellä. Eihän siellä laamojen keskellä tietty edes tää Optuksen liittymäpahus toiminu, joten ilta meni aika lailla ihmetellessä ja naapuriravintolan tosi tulista currykanaperunariisi hässäkkää syödessä.

Aamulla lähettiin ajelemaan kohti Port Campbellia ja melkein heti huomattiin aika iso metsäpalo suunnassa, mistä edellisenä päivänä oltiin ajettu. Tai oliko ne sitten pilviä, tuskin, mutta kuka sen tietää.. Puoli tuntia mutkittelevaa vuoristotietä ja nähtiin ensimmäinen kyltti, 12 Apostoles, vihdoin KYLLÄ KIITOS! Kurvattiin täpötäydelle parkkipaikalle ja lähettiin kävelemään kohti näköalapaikkaa. Kyllä se luonto vaan on ihmeellinen ja nähtiin kiviä -taas. Taas siinä vähän typerältä tuntu ajella aina muutama kilometri ja pysähdellä kattomaan erimuotosia kivisysteemeitä, mutta siinä vaiheessa niihin varmaan alko jo silmä turtumaan. 

Ehkä upein paikka koko matkalla oli Loch Ard Gorge. Huikeen hieno "salainen ranta" pienessä laguunissa, isojen kiviseinämien ympäröimänä. Toisin kun Thaimaassa Maya Beachilla, tuolla ei ollut kun ihan kourallinen ihmisiä, joten sinne olis voinu jäädä vähän pidemmäkskin aikaa. Harmi vaan, ettei huomattu laittaa aurinkorasvaa, niin aika nopeesti sai toimia ulkona UV Indexin lähennellessä extremeä. Vitsailu kivistä sai loppua London Bridgen näkemisen jälkeen ja laitettiin auton nokka kohti Melbournea.

Näin jälkeenpäin ajatellen Great Ocean Road oli hieno kokemus ja kyllä se ehdottomasti kannattaa läpi ajaa, mutta täytyy sanoo ettei se ehkä ollu ihan niiin huikee kun luultiin, tai sitten siihen olis vaan pitäny varata enemmän aikaa ettei silmä ehi tottumaan niihin kivimuodostelmiin ja rantoihin. Onhan se hienoo ajaa monta kymmentä kilometriä ihan meren äärellä. Joka tapauksessa kyseisen tien ajamiseen kannattaa varata vähintään se 3 päivää, riippuen kuinka pitkiä aikoja haluaa aina yhdessä paikassa olla. Majapaikka kannattaa varata valmiiks, sillä kun me niitä katottiin, niin suurimmassa osassa paikkoja oli seuraavat kolme viikkoo täyteen buukattu. Aiemminkin ollaan jo muistutettu, mutta tankki täyteen aina huoltoaseman kohdalla, tuollakin oli koko tiellä ehkä kaks huoltoasemaa, jotka sulkee jo ennen auringonlaskua eli tarkkana kun porkkana sen polttoaineen kanssa. Vaikka täällä kesä nyt onkin, niin merituuli oli tosi kylmä, melkein kokoajan sai pitkähihasella olla ja siltikin tuli kylmä. Tai sit ollaan vaan totuttu jo tähän lämpöön, niin se +19 tuntuu jäätävän kylmälle.